Meis kiinostaa sex mies homo

Ei homoja vastusta muut kuin uskonnostaan innostuneet, kuten Pohjois-Pohjanmaan lestadiolaiset, Irakin muslimit jne.

Onko homorummutus ja homopornon hierominen vhm: Osataan suvaita sellaista mitä nuo tyhmät juntit ei osaa. Toimittajan ammattiidentiteetin tärkein palikka on illuusio oman älykkyyden, tiedostamisen ja suvaitsemisen ylivertaisuudesta tavallisen tossunkuluttajaan verrattuna.

Eihän sitä muuten voi ammattiaan harjoittaa ja kirjoitella nokkelia kolumneja. Kolumnisti Halla-aho veti kölin alta koko tekosuvaitsevaisen toimittajaköörin monta eikä koskaan saa sitä anteeksi. Jaa, voisikohan Tuomas tällaiselle homolle valaista, että mitkä ne yhteiset minun ja homofobisten muslimien välillä ovat mitä tulee homoseksuaalisuuteen? Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko kammo tai kauhu , jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan.

Emmä voi mitään sille et oon ruma. Mut eikö homofobia ole sama kuin homopelko. Eiks fobia oo pelkotilat, vai oonko niin tyhmä etten tajua sitä. Nuorten miesten turhautuminen ja statushakuisuus olivat syynä niin fasismin kuin kommunismin nousuun.. Fasistit on kyllä sen verran kuivakkaan näköstä sakkia, että varmaan pitääkin paikkansa. Tosin löytyy sieltä Terhi Kiemmungin näköisiä naisiakin. Sitten oma ryhmänsä ovat kiihkouskovaiset naiset, tyyppiä Päivi Räsänen, kuiva ja kalsea.

Toisaalta sitten on näitä jotka osaavat peitellä vihansa kiertoilmaisuin kuten esim. Nytkin huvitti kun Orpo oli huolissaan eläkeläisistä ja monet kokkelit ovat näitä pitäneet lähinnä taloudellisina rasitteina. Mielenkiintoista miten lähellä ääri-islamistien ajatukset ovat suomalaisten foobikkojen kanssa, heillekin homot, vammaiset sun muut ovat vihan kohteita. Enbuskekin kuuluu joukkoon tuulipuvut.

Teininä enbuskekin pukeutui mielellään äitin ostamaan tuulipukuun. Ylpeänä kantoi ja kavereille kehuskeli pukua, oli vetoketjutaskut ja huppu.

Vieläkin pitäisi yllä mutta puku kului puhki ja uusia ei myydä. Ja vielä lisäksi kun näissä tai paremminkin noissa maissa ei naisia kouluteta vaan..

Juuri näinhän se on, tosin ei se kovin paradoksaalista ole vaan ihan luonnollista — kaikissa yhteiskunnissa on ihmisiä jotka haluavat laittaa ihmiset lokeroihin, mielellään sellaisiin jotka voidaan mieltää olevan itseä alempana. Kun en seuraa aihetta juurikaan, niin listatkaa asioita missä homoja syrjitään. Siis oikeita asioita missä syrjintää tapahtuu, eikä musta tuntuu että tulemme syrjityksi.

Siis fakta tietoa esim linkkejä jne. En siis todellakaan aiheesta tiedä, eli valistakaa minua ja mahdollisia muita aiheesta tietämättömiä. Voisi mielestäni vähemmän hehkuttaa sitä homoutta. Minulle homous on ok, veljeni on ja samaa mieltä siitä hehkutuksesta ja asiasta tuputtamisesta ihmiselle joita kiinnostaa aivan muut asiat. Oleellinen tieto jäi edellisestä viestistäni sorry; Siis veljeni on homo, eikä tunne syrjintää kuin ei myöskään kaveripiirinsä.

Minusta näin asia ei ole. Minä voin ärsyyntyä homojen ja queer-porukan touhuista, mutta silti siedän heitä, koska heillä on oikeus olla mitä ovat, riippumatta minun näkemyksistäni.

Heillä on oikeus, minulla on oikeus olla tykkäämättä. Tuota ei missään mielessä voi verrata iranilaiseen tai islamilaiseen asenteeseen, että joku pitäisi hirttää. Tuollaisen itsekin tuomitsen jyrkästi. Minusta vain olisi kivempi, jos vähemmistöryhmät olisivat enemmän taviksia, eivätkä ylikorostaisi itseään, kuten emme me enemmistökään. Mulla ei muuten ole vastaanväitettävää kommenttiisi, mutta tuohon viimeiseen virkkeeseen liittyen yksi asia; joskus ei siis aina, mutta ei tämä kyllä hirveän harvinaistakaan ole ihmiset mieltävät tällaisissa asioissa ylikorostamiseksi sellaisen, mikä heteroiden toteuttamana ei olisi mitenkään erikoinen juttu.

Jos sama julkkis kertoisi yhtä avoimesti heterosuhteistaan, ei sitä pidettäisi minään. Vähän sama kuin julkisella paikalla suuteleminen — kyllä sitä heterot voivat tehdä aivan vapaasti mutta jos joku kukkahattutäti näkee kaksi jätkää pussailemassa, on se aivan hirveän kamalaa seksuaalisuutensa ylikorostamista, laittoivathan homoutensa tuolla lailla julkisesti esille…samalla tavalla kuin heteroparit.

Minusta sitä ylikorostamista on sellainen käytös, josta esim. Mutta nätti lesbotyttö taas ei… Kukaan ei uskalla mennä Pride-kulkueeseen puuttumaan, vaikka siellä tapahtuisi mitä laittomuuksia…. Vaikka vähemmistöjen oikeudet muslimimaissa ovatkin tunnetusti heikoissa kantimissa niin ihan paikkaansa tuo väittämäsi ei kuitenkaan pidä.

Country Muslim percentage of total population Same-sex sexual activity Azerbaijan 98,4 legal since Kazakhstan 70,2 legal since Kyrgyzstan 88,8 legal since Tajikistan 99,0 legal since Turkey 98,6 legal since Bahrain 70,2 legal since Iraq 98,9 legal since Jordan 93,8 legal since Lebanon 60 legal since Mali 95 Legal No laws against same-sex sexual activity have ever existed in the country Niger 98,3 Legal No laws against same-sex sexual activity have ever existed in the country.

Nigeriassa ajettiin pari vuotta sitten kuolemantuomiota homoudesta, vai muistanko väärin? Tuskin Irakissa tai Turkissa kannattaa poikien pussailla julkisesti, vai olenko vain ennakkoluuloinen. Wikipediassa ollaan sitä mieltä,ettei suhtautuminen homouteen ole arabimaissa pehmenemässä, ja että koraani tuomitsee homouden niinkuin raamattukin.

Niger on eri maa kuin Nigeria. Ja homoihin kohdistyy syrjintää siellä sun täällä mutta on se silti aivan eri asia kuin jos homous olisi kriminalisoitu. Pride -marssit ovat aikakautensa ilmiö. En usko, että yksinomaan homot ja lesbot ovat niiden takana, vaan liikettä vievät eteenpäin aivan tavalliset heterot, joilla on tarvetta tuoda julkisuuteen omaa erinomaisuuttaa ja aiheuttaa vastapuolissa ärsytystä ja vastakkaisia mielennousuja. Vastaavia on ollut aikaisemminkin. Eniten samanlaisuutta oli 70 -luvun hippiliikkeessä — kirjavia vaatteita ja puistoissa maleksimista.

Lapuanliike ja taistolaiset olivat mitättömiä, mutta omat vastustajansa oli heilläkin. Uskontoa tai uskontoja voidaan sanoa suoranaisiksi pahuuden pesiksi. Ne ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat yhä mittaamatonta tuhoa ja verenvuodatusta koko maapallolla, eikä siihen ole loppua näkyvissä. Ihmismieli kun on sellainen, että se haluaa jonkun yläpuolelleen. Jonkun, johon voi tiukan paikan tullen turvautua, mutta kun tuo toinen pitää jumalaansa parempana, on sitä vaikea hyväksyä. Sen puolesta pitää olla valmis vaikka tappamaan.

Helsingin Pride- kulkueessa oli sotilas virkapuvussa. Siihen puolustusvoimat aluksi antoi kielteisen lausunnon, mutta vähän ajan päästä jo suvaitsevamman.

Entinen komentaja kommentoi myös. Ollaanko kulkueessa yksityishenkilö, vai tässä tapauksessa sotilas kävelemässä kulkueessa. Jos poliisi olisi ollut virkapuku päällä kulkueessa, olisiko hän ollut poliisitehtävässä, vai poliisi yksityishenkilönä? Edustetaanko siis puvulla henkilön suuntautuvaisuutta, vai tietyn ammattiryhmän hyväksyntää kulkueen sanomaa kohtaan?

Voisihan tietysti ajatella, että poliisi ikään kuin pitäisi järjestystä. Mutta jos kävelet kulkueessa selvästi, oletkin äkkiä yksityishenkilö.

Paras teksti minkä olen pitkään aikaan lukenut. Silkkaa tykitystä alusta loppuun ja pitää vielä paikkaansa! Olemme seuranneet vierestä, kun muut saavat ja me emme, meitä ei kuunnella edes poliittisia päätöksiä tehdessä!

Me maanmatoset olemme kyllästyneet siihen, että meitä syrjitään, nykyään myös ulkomaalaiset menevät meidän ohi! On todistettu tosiasia, että hyvin toimeentulevat ovat terveempiä ja paremman näköisiä, koska heillä on varaa hoitaa itseään! Meiltä leikataan jopa lääkkeistä, saati sitten muusta tarpeellisesta!

Itse sairastan tappavaa tautia ja tuloni ovat n. Sillä ei matkustella ja avarreta maailmaa!!! Taivaalle kiitos takuueläkkeestä ja leipäjonoista! Tsekeissä kävin, kiitos ystävättärelleni, avartamassa… siellä esim. Sprite maksaa 50 senttiä litra! Jopa kalliilla turistialueella oli ruokatuotteet halvempia, kuin täällä! Päättäjät ovat ahneuksissaan ajaneet maailmassa kansalaisiaan vuosituhansien varrella lähes aina tähän samaan tilanteeseen ja lopputulokset tiedämme historiankirjoitukista!

Enkä usko, että sosiaalihuoltokaan on siellä ihan Suomen tasoa. Hintataso tuppaa vastaamaan alueen palkkatasoa. Ihmetyttää tämä homppeleiden ja muiden samankaltaisten porukoiden todella avomielinen suhtautuminen maahamme suhtautuvaan maahanmuuttoon. Suurin osa maahantulevista ihmisistä pitää juuri tätä marssi ryhmää kaikkein vähiten arvossaan.

Monien maahanmmttajien kotimaissa heitä pudotetaan talojen katoilta alas kuolemaan ja toiset kivitetään hengiltä jos näkyy vilahdus säärestä ym…. Eli ihmetyttää heidän toivovan aina vaan avoimempia rajoja ja avoimia ovia kaikille vain maahan tulijoille. Rikkailla muslimeilla ei ole vaan neljä vaimoa vaan rahalla saa myös paljon muuta ja tietenkin lisää. Samahan myös pätee rikkaaseen valkoiseen mieheen eli turha tuijottaa vaan sitä muslimimiestä.

En itse ihan ole varma, että kuka se on loppupeleissä se itsekkäin, jos ihan maailmassa tilastoja katselee. Eikös se rikkain prosentti kuitenkin omista enemmän kuin muut yhteensä! Että saattaa olla tässä kirjoituksessa perspektiivi ja objektiivisuus olla hakusessa.

Perinteisen nainen-mies -avioliiton puolustaminen ei automaattisesti tee ihmisestä homofobista. Itselleni tosin on aivan sama, ketkä naimisiin keskenään menee. Olivatpa sitten samaa tai eri sukupuolta tai vaikka sisaruksia.

Teillä suomalaisilla on edelleen suunnattomia ongelmia itsetuntonne kanssa näköjään, kolumnisi siitä viimeisenä elävänä todisteena. Pönkittääksenne sitä keksitte kaikenlaisia Euroopan Japaneita korostaaksenne paremmuuttanne muihin maihin nähden , Helsinki-nimisiä metropoleja korostaaksenne Helsingin paremmuutta muihin Suomen alueisiin nähden ja oikeinajattelevat vs. Yhteistä näille kaikille on, että ne ovat suomalaisten itselleen kehittämää valhetta.

Tarkastellaanpa tosiasioita illuusioidenne takana. Olette ylivoimaisesti Pohjoismaiden köyhin ja Euroopan tasolla sijoilla riippuen vähän mittarista. Helsinki peltoineen ja metsineen on lähinnä keski-eurooppalaista maaseutua varsinkin yhdistettynä naurettavaan reiluun puoleen miljoonaan asukkaaseen. Helsinki on siis maaseutukaupunki. Vain kumarruksen kohde on vaihtunut.

Vihervasemmisto on kovassa nousussa kannatus yhteensä jo n. Enbuske kirjoittelee aina välillä näitä ns. Yleensä hän ampuu niissä aivan harhaan, niin tässäkin. Homoutta vastustaa lähinnä uskovaiset. Ketään muuta ei kiinnosta. Ei edes niitä maahanmuuttovastaisia porukoita. Riittäisi sitten mulle heterolle naisia vaikka millä mitalla. Tunnettu ja arvostettu psykoanalyytikko T Enbuske kakisti syväluotaavan analyysin homojen vihaajista.

Ylivertaisuudessaan ja itsekeskeisyydessään verrattavissa perjantai-iltaisin tv1: Pitemmän päälle siis next step. Muistan vierailuni Romaniassa joskus luvun alussa. Paikallisessa museossa oli Ceaucescun aikainen gradu, jossa opiskelija oli tutkinut vankilassa olleiden toisinajattelijoiden piirteitä. Heitä kuvattiin adjektiiveilla, joita myös kirjoituksessa esiintyy.

Oppaan selostuksessa itselleni jäi mieleen ainakin jälkeenjäänyt, kouluttamaton ja itsekeskeinen. Eiköhän gradussakin viitattu myös ulkonäköön. Ajatella, mitä Romaniassa luvulla, sitä Suomessa luvulla. Kirjoittaja mainitsi tekstissään älykkyyden.

Kaukaisen Japanin maahanmuuttopolitiikasta kertoo jotakin se, että melkein 99 prosenttia maan väestöstä on edelleen japaninkielisiä.

Sitten on olemassa useita kirjoituksia siitä, kuinka älykkäitä japanilaiset ovat. Täytyy myöntää, että minä en ole kuullut mainittavan mediassa, että Japanissa olisi tapahtunut jotakin sellaista, mitä tapahtui Saksan Kölnissä viime talvena.

Se on tietenkin hyvä asia, että Japanissa ei ole tapahtunut mitään sellaista. Voihan Kiesus mitä pseudotiedettä. Japani ei toisen maailmansodan aikaan paljon natsi-saksasta poikennut — kiinalaiset ovat vieläkin kiukkuisia naapurinsa hirmuteoista. Japanissa itsemurhat ovat maailman huippuluokkaa. Naisten asema on edelleen huomattavan paljon heikompi kuin länsi Euroopassa.

Japanin velkaantuneisuus on maailman suurimpia. Rikollisuutta ja terrorismia on riittänyt ihan omasta takaa. Jos älykkyydessä ja terveydessä jotain poikkeavaa on, niin se johtunee ruokavaliosta eli paljon kalaa ja muita mereneläviä. Aivot tarvitsevat kehittyäkseen tiettyjä rasvahappoja. Lisäksi Japanissa ja Etelä-koreassa on kouluissa lähes epäinhimilliset suorituspaineet.

Ja niin, P-korea se vasta homogeeninen kulttuuri on. Jokainen homomies parantaa heteromiehen kilpailutilannetta parisuhdemarkkinoilla. Täällä keski-ikäinen duunarimies, homo, lukee läppäriltä Ilttistä, juo kahvia ja katsoo yleisurheilua. Ja jossain joku puree hammasta ja vastustaa tätä mahdotonta homostelua. Voihan ruutinsa polttaa niinkin, tietysti.

Homoja lienee koko väestöstä vain muutama prosentti. Heteroja on valtaosa kansalaisista ja heistä taas valtaosa on normaaleja kunnon kansalaisia, joihin kuuluu myös valtaosa homouden vastustajista. Kirjoititkohan tuon hauskuuttasi vai tosissasi. Nuorilla ja vähän vanhemmillakin miehillä uroksilla on useimmiten?

Kuka syö ensin ja saa parhaat palat. Kuuluuhan siihen seksi ja haaremitkin. Joka mies saa seksiä ja joka naiselle löytyy mies. Kukaan melkein kukaan ei jää ilman.

Laatuero kuitenkin täytyy muistaa. Alfauros omistaa parhaat naaraat. Liian kranttu voi jäädä ilman. Homojen vainot on hölmöä,noitaperinteen tapaista joskus jonkun sairaan näkyihin?

Tunnen monia komeita ja menestyviä homoseksuaalisuuteen ja sen erityiseen esillä pitämiseen kriittisesti suhtautuvia miehiä. He eivätt ehkä kulje missään mielenosoituksissa eivätkä osoita vihaa. Mutta joka tapauksessa eivät lukeudu suvaisevaistoon. Ominaisuuksillaan he osoittavat Embusken blogin keskeiset teesit hölynpölyksi. Kolumnin mukaan naisen kohtalo on olla maailmassa vain heteromiesten halujen ja kiistan kohde? Maailmanselityksen sivumerkintä ilman omaa arvoa tai merkitystä?

Huh, huh, mikä kolumni! Mitähän, jos kirjoitettaisiin toisin päin vastaavaa, ja mitähän vielä on odotettavissa? Nostaisitko Enbuske rimaa edes vähän? Väitteesi perustelut ei kestä tälläkään kertaa minkäänlaista kriittistä arviointia, olet kumminkin fiksun miehen maineessa.

Samanlaisia, ei niin älyllisiä mutu-päätelmiä suolletaan keskustelupalstoilla pilvin pimein. Mitähän klikkauksia vetäväksi otsikoksi seuraavaalla kerralla? Lihavat ihmiset, missä itsekontrolli? Onko suomalainen mies kaappipedofiili? Kaksoisstandardi, miksi valikoimme missiomme? No tulipa sieltä sittenkin myös maiskommentteja. Tuomas on unohtanut näköjään lesbot ja näinollen vain miehet täällä kommentoivat..

Tuttavapiiriini kuuluu sekä nais- että miespuolisia homoja, mukavia ihmisiä kaikki tyynni, eivätkä pidä itsestään melua. Muuten, pitää paikkaansa että eniten homous ärsyttää miesten pohjasakkaa.

Nyt kaikki poliitikot — oikealta vasemmalle — myyvät lähinnä hyväosaisille etuja, hyväosaisilta verotuksella varastamillaan rahoilla.

Olemme poliitikkojen vankeja, koska meille on valehdeltu, että politiikka voisi ratkaista ongelmat. Äänestäjät kärsivät Tukholman syndroomasta. Moni täällä homofoobikoita haukkuva olisi yhtä ahdasmielinen, jos Enbuske esittäisi asevelvollisuudesta luopumista. Tällä kertaa lisätään näemmä mukaan myös rumuus.

Itse en näe mitään syytä vastustaa esim. Jokaisella on oikeus onneen riippumatta sitten siitä, ovatko samaa sukupuolta vai eivät. Jos joku on asiasta eri mieltä, onko hän silloin tyhmä, ruma ja väärässä? Hänellä on eriävä mielipide. Antaako se minulle oikeuden haukkua tätä ihmistä?

Ei, sillä hänellä on oikeus mielipiteeseensä. Enbuske tämän oikeuden itselleen ottaa kolumni toisensa jälkeen. Näin tavallisen näköisenä keskituloisena miehenä tosin todistetusti älykäs lisäisin listaan huumorin. Huomattavasti enemmän saa naisia saamalla heidät nauramaan huumorillaan, kuin kertomalla tulkintaansa kirjallisuuden merkkiteoksista tai selvittämällä nippelitietojaan.

Mielestäni äykkyydellä tai sen puutteella on osansa: Homoseksuaalisuus on ollut aikoinaan Suomessakin rikos ja sairaus ja tietysti synti, kuten kaikissa kristinuskon aivopesemissä maissa. Niiden, joiden mielestä homoilla ei tulisi olla oikeutta avioliittoon, adoptioon ym, mielipiteet kumpuavat todennäköisesti sellaisesta kasvatuksesta ja elinympäristöstä, jossa homoutta on pidetty pahana noista vanhanaikaisista syistä.

Älykkyyttä kysyy se, että pystyy ymmärtämään, ettei oma tieto ehkä olekaan paikkansapitävää. Kaikki eivät ole tarpeeksi fiksuja voidakseen muuttaa omaa opittua kantaansa uuden tiedon valossa. Näin ollen olen samaa mieltä aiemman kommentoijan kanssa siitä, että ei — jonkin kansanryhmän syrjimistä ei voi puolustella sillä, että on eri mieltä.

Mielestäni osuit juuri naulan kantaan, Tuomas. Fanaattinen uskonnollinen ei juurikaan erota omaa helvettiään muiden helvetistä. Jos homoudesta tuomitaan heidän uskonnossaan helvettiin, niin se tarkoittaa fanaattiselle uskovaiselle sitä, että hänetkin tuomitaan, koska hän ei pysty erottamaan muita ja itseään. Oikea ratkaisu hänelle on muuttaa kaikki homot tai tappaa heidät.

Taas tällaista peruspropagandaa, kuinka minun laillani ajattelevat ovat joka tavalla parempia ihmisiä kuin eri tavalla ajattelevat. Hmmm… Mitähän kaikkea se homojen vastustaminen tarkoittaa? Onko se homojen vastustamista vai kenties mieluummin puolustamista, jos rikas, komea, suomenruotsalaiseen perijäsukuun kuuluva homo löytää Jeesuksen rakkauden ja armon ja alkaakin tuntea vetoa vastakkaiseen sukupuoleen ja haluaa kertoa kokemuksistaan muillekin?

Hän siis kertoo tämän kokemuksen lisäksi myös homo- ja heteroystävilleen ihan tavallisista yhteiskunnallisesti pikkiriikkisen hyväksyttävämmistä muutoksista, kuten siitä miten Jeesus vapautti hänet, eikä enää tarvitse juoda viinaa ja polttaa tupakkaa. Kuule, tässä yhteiskunnassa ei voi muuttua homosta heteroksi, vain muutos heterosta homoksi sallitaan. Jos oikeasti uskottaisiin, että joka ihmisessä on sekä homoa että heteroa, muutos käyttäytymisessä olisi ok molempiin suuntiin.

Kiitos hyvästä ja provosoivasta tekstistä, Tuomas. Se, että kaikki maailman ongelmat kumpuavat siitä, ettei miehet saa tarpeeksi naista, on mielestäni totta ja lopen surullista. Naisia on vuosituhansia syytetty kyvyttömiksi hillitsemään ylitsevuotavaa libidoaan, ja kun vuosisataiset asenteet ovat tehneet tehtävänsä ja naiset ovat valikoivia kumppaniensa suhteen, eivät nuoret miehet sitä kestä.

Kuinka monen kouluampumisenkin takana on yhtenä syynä seksuaalinen turhautuminen? Pahimmillaan asiat eskaloituvat kokonaisiksi aatteiksi ja järjestöiksi. Uskonnot ovat pääsyyllisiä tässä, sillä niin islam kuin kristinuskokin ovat pyrkineet hallitsemaan naisia siveyden vaalimisella. Minä ainakin vastustan ihmistä. Kannatan vapaaehtoista sukupuuttoa tasapuolisesti kaikille. Mihin sitä lupaa tarvitaan?

Sopimusperusteiseksi kaikki suhteet, josta sitten valitaan sopivimmat. Henkilökohtaisesti vastustan kaikkia ihmissuhteita, mutta en pakota olla olematta ilman. Tuomas, itse koen juuri tämän homo-hysteriasi osana uskonollisuuden kaikkomista. En ollut homovastainen ennenkuin ruvettiin sanomaan että se olisi väärin. Siellä on oikeasti iha huomaamaattomia pointteja.

Kuinka monta heteroa jättää avioliiton koska homot pääsevät naimisiin? Katsoppas elokuva Bruno vuodelta Maailma näytti hieman erilaiselta vain 7 vuotta sitten. Jos käyt näiden ihmisten kimppuun, olet tilastollisesti väärällä puolella. Naiset, kuten miehetkin haluavat ja ansaitsevat homoilun marginaaliseksi, erilaisuuden ilmiöksi, mitä se onkin ja sellaisena pysyköön ja sitä todenettakoon avioliitolla miehen ja naisen kesken.

On sitten hyviä ihmisiä, jotka suvaitsevat ja huonompia, joilla ei ole sillä hetkellä varaa hyväksyä omassa elämässän homoja. Pitäisikö Tuomaksen keskittyä miksi Tuomas on sellainen kuin on tänä päivänä. Miten tämä netin ihmeellinen maailma on vääristänyt sinua ja muutenkin todellisuutta kokonaisuudessaan.

Oli oikein kätevä erottelu aikakauden nörteille erottaa todellisuus netistä. Eräs lahjakas filosofian tohtori on itse homoseksuaali ja hän ei ymmärrä sitä miksi homot puolustavat islamisaatiota.

Homojen vastustajat ovat rumia varmaan siksi, kun homojen puolustajat ovat yhtä rumia. Ei homoliiton vastustaminen ole homojen vastustamista, vaan lastenoikeuskysymys. Onnittelut Tuomaksella onnistuneesta provosoinnista.

Lisäksi näyttää jopa osuneen monella arkaan paikkaan. Kukaan ei pysty vastaamaan Enbuskelle samalla mitalla, sarkasmia käyttäen, itseironiasta nyt puhumattakaan. Ja nyt kun vielä selvästi sivistyneenä ja OIKEAN mielipiteen omaavana henkilönä yhtä hienosti artikuloiden kerrot sen eron missä menee vihapuheen ja provosoivan kirjoituksen raja. Onko kyse aiheesta vai kirjoittajasta, kun kohderyhmän fyysiseen olemukseen negatiivisesti viittaminen on hienoa ja hyväksyttävää?

Katsos OOPEE, nyt taitaa olla niin, että jerewin kohdalla evoluutio on ottanut pompun, …ja eteenpäin. Jerewille hänen oma mielipide on mittari jolla voi mitata oikeassa ja väärässä olemista. Tämän kehityskulun ansiosta hän kykenee hyvin helposti analysoimaan muiden ihmisten perimmäiset syyt miksi kukakin kirjoittaa kuten kirjoittaa.

Ihme kirjoitus… Tässä vaan pokkana valtamediassa haukutaan pientä erikseen yksilöityä vähemmistöä fyysisesti rumiksi ja typeriksi.

Eikö jo vihapuheen tunnusmerkit täyty? Aidon avioliiton miehen ja naisen välinen avioliito puolustaminen on Tuomas Enbusken mielestä tyhmää homofobiaa. Hän ei edes perustetele kantaansa.

Homouden puolustaminen on hänen mielestään älykästä ja rohkeaa, vaikka näkemystä ei perustella. Kunnon argumentit jäävät uupumaan. Aidon avioliiton puolustaminen vaatii nykypäivänä rohkeutta ja älykkyyttä, toisin kuin homoliittojen puolustaminen, joka on laumasieluista joukon mukana menemistä. Homoliittojen puolustaminen ei vaadi vähäisintäkään rohkeutta eikä älyä!

Hienosti valittu aihe ja ajankohta. Hyvä juttu ja tyhjensi tämän loputtoman homostelu- kuplan. Siirrytään jo niihin transuihin ja muihin pienempiin ryhmiin. Sateenkaariseksuaalisuudessa riittää erilaisia ryhmiä, jotka myös kaipaavat huomiota japuolestapuhkumista. Hei, mennään eteenpäin eihän paska tästä enää pöyhimällä parane! Vaikka irtosuhteiden harrastaminen edellyttäisikin mieheltä miehisiä ominaisuuksia, ei ulkonäkö, miehisyys tai varakkuus johda irtosuhteisiin, vaan niihin johtaa huono moraali.

Huonon moraalin omaava ihminen ei tietenkään moralisoi myöskään muiden ihmisten ihmissuhteita, joten hän on suvaitsevaisempi homoutta kohtaan kuin yhden naisen miehet eli miehet, joilla on korkeampi moraali. Vaikka homomyönteisillä miehillä olisi enemmän miehisyyttä, ulkonäköä ja rahaa, ja näin enemmän naisia, löytyy siis todellinen korrelaatio moraalista eli homofobisilla on korkeampi moraali sekä itsensä että muiden ihmisten ihmissuhteiden suhteen. Suvaitsevaisuus ei vaadi älykkyyttä, mutta moraaliton ihminen on samalla myös suvaitseva.

Älykkyyttä vaatii suvaitsevaisuuden määritteleminen. Tätä suvaitsevat eivät ole kyenneet tekemään, joten suvaitsevaisuus on älyn puutetta. Onhan älytöntä ja älyllisen ajattelun vastaista kannattaa sellaista, jota ei pysty määrittelemään.

Odotankin, että seuraavassa kirjoituksessaan Enbuske määrittelee rationaalisesti suvaitsevaisuuden, kun hän kerran kannattaa sitä — ja ihan itse, sen sijaan että hän siteeraa jotain itseään älykkäämpää. Juuri tuo epäloogisuus on mielestäni se kamalin asia, pahempi kuin amatööriporno. Jälkimmäisessä on nimittäin se hyvä puoli, ettei mikään pakota sitä katsomaan.

Toisin on ajattelun epäloogisuuden kohdalla. Sitä on pakko kuunnella ja nähdä joka helkkarin päivä. Ja juuri siihen alan olla jo todella väsynyt.

Missä on se maailman kolkka jossa saisi olla rauhassa ilman epäloogisuutta? Tuomas on siis paljon itseäni onnellisemmassa asemassa, koska hän näkee epäloogisuudessa jotakin kiehtovaa, jota itse en voi ymmärtää. Huumorintajuni, jota pidän oikean huumorin kohdalla jopa hyvänä, on siis todella koetuksella.

Mutta eräs toinen ominaisuus, joka on vähemmän mairitteleva kanssaihmisten silmissä, saa yhä enemmän ravintoa ympäristöstään. Näinhän se asia nimenomaan on. Samasta syystä esimerkiksi ilmaston lämpeneminen ei kosketa hyvinvoinnin pilaamaa eliittikakaraa. Muiden pitää olla lopettamassa ylimääräinen päästöjen tuottaminen, jotta eliittivekarat saavat tuottaa jätöksiä miten huvittaa.

Muille ei tarvitse riitää mitään, kunhan vain minä saan mässäillä ja haukkua muita homoiksi tai viherpiipertäjiksi. Hetken mietin koko lausetta, ja en ole ihan varma vieläkään, että ymmärsinkö sen oikein. Ehkä ymmärsin, ehkä en. Nimittäin, ihmiskunta elää sellaisessa pisteessä, jossa päivästä toiseen eläminen ei enää hirveästi älyä tarvitse. Eli evoluutio nakertaa älyllistä tasoamme, sehän tiedetään faktaksi. Tosin oli vielä — vuotta sitten, jolloin elettiin omavaraisesti. Puhumattakaan vielä varhaisemmista ihmiskunan vuosisadoista.

Niihin aikoihin nimenomaan älykkäimmät selvisivät, ja ihmiskunta kehittyi. Tosin, kehittyminen oli hyvin pitkälti teknistä, joka ei suoranaisesti kerro ihmisen älykkyydestä laajemmin. Tämähän on seikka, joka hyvin monesti sotketaan älykkyyteen.

Eli pelkkä tekninen äly riittää monelle tekemään toisesta viisaan. Ehkä juuri tästä epäloogisuudesta johtuen yhteiskuntamme on myös romahduspisteessä.

Mitä sitten tehdään kun tekniikka pettää, ja älyllä pitäisi selvitä? Entä se tilanne, jossa historia toistaa itseään, mutta koko juttu on suurimmalle osalle eliittivekaroista täysin uusi? Mikäs tämä ilmiö on, että kun esittää blogistin mielipiteen vastaisia ajatuksia, tulee vastausteksti: Hetromiehenä en ollenkaan ymmärrä, miksi jotkut miehet inhoavat, jopa vihaavat homomiehiä. Enbuske väittää, että homofobian syy on miehen pelko siitä, ettei hän saa naista.

Enbusken ajattelu on epäloogista eli epä-älyllistä. Jos heteromies pelkää, ettei hän saa naista, niin silloinhan homous on heteromiehelle hyvä asia, koska mitä enemmän on homomiehiä, sitä vähemmän heteromiehellä on kilpailjoita naisista. Enbusken ajattelussa ei ole mitään logiikkaa. Kirjoitus ei osoita älykkyyttä, vaan päinvastoin epäloogista ajattelua. Suomessa on kyllä homosuhteiden vastustajia ja sukupuolineutraalin avioliiton vastustajia, mutta homojen vastustajia on lähinnä vain islamilaisissa maissa.

Kaikki selkkaukset maailmassa siis vähenevät radikaalisti, jos prostituutio sallitaan kaikissa maissa. Toisin sanoen suvaitsevat ihmiset sekä äärioikeiston vastakohta eli anarkistit omaavat varallisuutta, ulkonäköä ja miehisyyttä. Toisin sanoen Enbusken mielestä vihervasemmistolaiset anarkistit ovat tämän maan varakkaimpia, komeimpia ja miehekkäimpiä tai naisellisimpia, jos kyse on naisista.

Kuinkahan moni on Enbusken kanssa samaa mieltä. Nyt vain harmittaa, ja joskus itkettää. Eivät kai mitenkään isot tai pienet, mutta minua ne haittaavat. Olen yrittänyt peittää ne, siteillä ja taittamalla kireän topin kaksinkerroin, mutta niistä tulee lähinnä turhautunut "jaaha"-olo.

Olen estänyt äitiä ostamasta minulle liivejä, koska ajatuskin niistä inhottaa. Minusta myös tuntuu, etten edes haluaisi olla ihminen. Tai ainakin toivon, että osaisin muuttua naakaksi. En välttämättä aina oikein edes halua ihmisen kehoa, koska feminiinisyys paistaa.

Pienempänä oli ihan okei käyttää mekkoa. Nykyään en välttämättä pukisi sitä päälleni kuin maksusta. Naamiaisasussa voin pitää hametta, esim. Niin ikään "tyttömäiset" jutut, kuten meikkaaminen ja pojista keskusteleminen eivät kiinnosta minua lainkaan. Olen myös huomannut olevani jonkin verran allerginen meikeille ja hajusteille, silläkin on siis lusikkansa sopassa. Olen alkanut miettiä agenderia, mutta en koe itseäni täysin sukupuolettomaksi. On OK, että minua kutsutaan tytöksi, mutta en todellakaan halua, että minua kutsutaan naiseksi.

Inhottaa, kun äiti tai joku muu joskus sanoo minun olevan "kaunis nuori nainen". Sekä kaunis että nainen tuntuvat pahalle. Vaatteitani voi toki sanoa kauniiksi, muttei minua. En myöskään haluaisi minua kutsuttavan komeaksi, mutta ei siitä haittaakaan ole. Mutta "miehekäs" menee jo yli. Onko mahdollista olla ikäänkuin demi-girl, mutta jotenkin osaksi agender? Ei mikään pokatyttö, vaan jokin agendertyttö tai jotain?

Olen jonkin verran yli kolmikymppinen cis-nainen, joka vielä pari vuotta sitten luuli olevansa ihan perus-hetero. Termin 'aromanttinen' kuulin muutama vuosi sitten ja se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta ei aluksi tuntunut liittyvän minuun.

Sitten googlasin sen ja yht'äkkiä ne määritelmät osuivatkin aika hyvin. Olen kyllä ollut elämäni aikana ihastunut, mutta ne ihastukset ovat olleet lähinnä sellaisia "Haluan olla tuon ihmisen lähellä ja halia ja sellaista" -tyyppisiä.

Esimerkiksi suutelu ei suoranaisesti ällötä, mutta ei ole myöskään sellaista, mitä ihastusteni kanssa erityisesti haluaisin tehdä. Samoin olen huomannut, että minulla hyvin harvoin on toivetta siitä, että ihastukseeni vastataan.

Itse asiassa se ajatus hieman ahdistaa. Edellisen kerran olin ihastunut vuonna En koe olleeni koskaan rakastunut. Nykyään lähimmäs ihastumisen tunnetta pääsen lukiessani rakkausromaania tai katsoessani romanttista elokuvaa.

Itse tosin en osaisi kirjoittaa rakkaustarinaa, koska en oikein ymmärrä, mitä siinä tapahtuu. Seksuaalista suuntautumistani olen alkanut pohtia tämän vuoden alussa. Aikaisemmin en ole edes pahemmin ajatellut asiaa, tai siis olen pitänyt itsestään selvänä, että olen heteroseksuaali, koska kiihotun ja masturboin, sekä olen myös halunnut harrastaa seksiä jopa tietyn ihmisen kanssa ehkä noin kolmisen kertaa elämässäni.

Siis kunnes olemme aloittaneet. Saatan olla hyvinkin kiihottunut ennen ensimmäistä kosketusta, mutta minulle tunnelma jotenkin aina lässähtää, mitä lähemmäs yhdyntää mennään. Se ei ole epämiellyttävää eikä kivuliasta eikä mitään, mutta en myöskään saa siitä yhtään nautintoa teini-ikäisenä, ennen kuin vuotiaana menetin neitsyyteni, muistaakseni nautin suutelusta ja vaatteiden päältä koskettelusta paljonkin ja nimenomaan seksuaalisesti.

Ja kun ajattelen esimerkiksi seksuaalifantasioita, joita minulla on ollut tai yrittänyt olla , niin yleensä en ole itse millään tavoin osallisena, vaan ne ovat sellaisia romaani-tyyppisiä kohtauksia. Jos koetan kuvitella itseni siihen, niin alan nopeasti fantasioimaan selkähieronnasta eikä siihen enää liity mitään seksuaalista, eikä fantasian muuttuminen ole tietoisesti tehtyä.

Tämä siis jo paljon ennen kuin edes tiesin aseksuaalisuudesta. Minulla ei myöskään ole mitään negatiivisia tunteita seksiä kohtaan, enkä ole seksuaalisesti epävarma. Olen nyt vajaa puoli vuotta kategorisoinut itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi tarkemmat kategoriat, joihin olen päätynyt, ovat lithromanttinen autokrossiseksuaali, mutta en oikein koe niille sen suurempaa tarvetta. Mietinkin nyt, että onko minulla oikeutta siihen. Uskoisin kuitenkin kokeneeni seksuaalista vetoa ihmisiin, mutta siitä on vuosia, kun se tunne olisi kestänyt muutamaa hetkeä kauempaa.

Mietin kuitenkin, että onko tämä itseaiheutettua. Siis, että olenko jotenkin itse päässäni kehittänyt nämä reaktiot jotenkin suojellakseni itseäni esim. Pitkään luulin, että tämä kaikki johtuu masennuksesta tai masennuslääkityksestä, mutta nyt olen ollut terve ja lääkkeetön jo vuoden, eikä tilanne ole muuttunut. Ainoa muutos on ollut helpotus, kun aloin määrittelemään itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi.

Hei olen 27 vuotias mies. Tykkään pukeutua naisten leveälahkeisiin treenihousuihin. Käytän niitä julkisesti ja myös itsetyydytyksessä. Onko se normaalia että kiihottuu kyseisistä housuista tosi paljon varsinki materiaalista?

Hei olen kohta parikymppinen nuori nainen, minulla on ollut kaksi vakavaa parin vuoden suhdetta sekä useita lyhyempiä suhteita miesten kanssa. Olen aina ollut kiinnostunut miehistä ja ollut ihastunut sekä rakastunut vastakkaiseen sukupuoleen sekä pitänyt itseäni täysin heterona.

Kuitenkin jostain syystä varsinkin seksin aikana alan miettimään naisia ja joskus edellisen kumppanin kanssa katsoimme aikuisviihdettä ja halusin aina katsoa lähes poikkeuksetta pelkkiä naisia, puhuimme myös miehen kanssa useasti, kuinka kiihottavaa olisi, jos toinen nainen harrastaisi kanssamme seksiä, ajatukset olivat hyvin kiihottavia. Tämän lisäksi naisten kuvat aiheuttavat usein kihelmöinnin tunteen ja saa minut hyvin hämilleen. Viime aikoina löysin myös sosiaalisesta mediasta erään naisen jonka kuvia selailin ja tykkäilin ja hän tykkäili takaisin ja kuvat jollain tapaa kiihottivat ja kiinnostivat minua.

Olen miettinyt monesti pitäisikö minun ottaa tähän naiseen yhteyttä. Asia vaivaa, sillä olen aina tuntenut itseni heteroksi mutta jostain kumman syystä, kun katson esimerkiksi naisen kroppakuvaa se aiheuttaa kihelmöintiä, kun taas miehen kuvaa katsoessa ei herätä juurikaan mitään tunteita.

Olen miettinyt, jos kokeilisin miltä naisen kanssa tuntuisi ja saisin ehkä asiaan jonkinlaisen vastauksen. Ei nyt varsinaisesti liity seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta sain alkuvuodesta kondylooma diagnoosin. Nuori mies, jota silloin tapailin, pisti poikki lähes saman tien. Sanoi kyllä, ettei tauti ollut syynä ja että oli kiitollinen, että olin rehellinen, kun kerroin mutta yhtäkkinen suhteen päätös pisti mietityttämään.

Nyt kun olen tavannut uuden ihanan miehen en uskalla heittäytyä juttuun ennen kuin olen saanut kerrottua diagnoosistani. En voisi kuvitellakaan meneväni hänen kanssaan sänkyyn kertomatta mutta pelottaa, tulenko taas torjutuksi, vaikka tähän asti lämpimät tunteet ovat olleet molemminpuolisia.

Jos tulen nytkin torjutuksi, uskallanko enää lähteä mihinkään juttuun mukaan? Elänkö loppuelämäni yksin koska kukaan ei halua tautista Haluaisin saada asiallista tietoa fetisismistä. Tämä tiedontarpeeni on herännyt nykyisessä seurustelusuhteessani, jossa kumppanillani on parikin erilaista fetissiä. Sinänsä fetissit ovat minulle ihan ok ja kiinnostaviakin, joskin omakohtaisesti outoja.

Eniten hämmentää se, miten haltioissaan kumppanini saattaa tarkastella sitä kehonosaa minussa, joka on hänen fetissinsä. Tavallaan se tuntuu imartelevalta, sillä kumppanini selvästi pitää ja nauttii siitä. Toisaalta huomaan välillä kokevani oloni hieman vaivautuneeksi, sillä hetkellisesti saatan tuntea, ettei minulla henkilönä ole siinä tilanteessa väliä, vain sillä kehonosallani.

Olen jonkin verran fetisseistä lukenut netistä, mutta mielelläni kuulisin lisää tai ottaisin vastaan asiallisia linkkejä. Mietityttää myös se, mistä fetissit saavat alkunsa? Tervehdys, Kirjoitan teille saadakseni neuvoja tilanteeseen johon olen joutunut avovaimoni kanssa.

Olen 50v mies, ei omia lapsia, avovaimollani on kaksi, toinen on jo muuttanut kotoa. Olemme seurustelleet 16 vuotta. Olen jo kauan pitänyt siitä, kun naiset käyttävät seksikkäitä alusasuja niin kuin sukkanauhat, korsetit jne. Noin 10 vuotta sitten kiinnostuin myös ns. Vähän myöhemmin kiinnostuin myös latex alusasuista.

Avovaimoni ei ollut kiinnostunut käyttämään sellaisia, hänen mielestään ne olivat vastenmielisiä, hänen mukaan en rakastelisi hänen kanssaan vaan niiden alusasujen kanssa. Olin kuitenkin niin kiinnostunut niistä että ostin niitä itselleni.

Pidin niitä salaa, kun ketään ei ollut kotona, ja masturboin, tuntui todella kiihottavalta pukea ne päälle. En ole kuitenkaan kiinnostunut pitämään naisten vaatteita muuten kuin seksin tai masturboinnin aikana.

Meni muutama vuosi ja avovaimoni suostui siihen, että minä pidän näitä naisten alushousuja päällä kun rakastelimme, ei joka kerta, enkä itse myöskään halunnut joka kerta pitää niitä. Oli todella kiihottavaa pukea ne päälle ennen rakastelua, sydän löi nopeasti, kädet tärisivät.

Kun käytin näitä asuja yksin, en saanut yhtä kiihkeätä tunnelmaa. Suosikkini ovat yhdet kumihousut penisputkella, pitkän neuvottelun jälkeen avovaimo suostui siihen, että käytän niitä seksin aikana. Tuntuu todella hyvältä rakastella ne päällä, tunsin orgasmin tulevan monta minuuttia ennen kuin laukean. Nyt kuitenkin asiat ovat jostain syystä muuttunet. Avovaimoni haluaa, että poltan kaikki alusasuni, tai muutan omaan asuntoon ja puen ne seksinuken päälle ja rakastelen sitä. En haluaisi, että suhteemme loppuu tällaisen asian takia, mutta mikä neuvoksi, en myöskään haluasi luopua alusasuharrastuksestani.

Voiko tällaisien fetissin saada loppumaan jollain tavalla, miten voisin päästä siitä irti? Onko jotain hyviä neuvoja tällaiseen ongelmaan?

Kumihousuja olen käyttänyt vain 3 tai 4 kertaa. Harrastamme seksiä verrattain usein, hyvinä aikoina joka päivä, yleensä joka toinen, jos menee yli viikko ilman, silloin on jotain tapahtunut, esim. Olen mies, ja tykkään kauheasti naisten farkuista, jostain syystä onlyn farkut kiihottavat, ja omistan itsekkin muutamia, olenko transvestiitti?

Eli siis oon vuotias tyttö ja mulla on pieni ongelma. Noin vuoden ajan oon pitäny homopornon kiihottavana ja heteropornoon vaan oksettava ajatus. Aina kun nään kaks poikaa suutelemassa niin en voi muuta ku kattoa söpöä pari, mutta sitten kun nään tytön ja pojan suutelemassa niin mua alkaa oksettaa enkä haluu koskaan mietii suutelevani ketään.

Mulla ei oo mitään hajua mitä mun pitäis tehä tän asian kaa tulevaisuudessa Lue vastaus. En ole koskaan seurustellut, en harrastanut seksiä enkä edes masturboi. Olen siis pesunkestävä aseksuaali. Asia valkeni minulle vasta noin neljä vuotta sitten. Siihen asti vain elelin miettimättä koko asiaa. Ajoittain tunnen pientä kiihottumista, mutta niin vähän ja hetken aikaa ettei se johda mihinkään.

Naisia en ole lähestynyt pitkään aikaan. Olen asian kanssa aika hyvin sinut, mutta toisinaan mietityttää, että olisiko jotain tehtävissä, koska haluaisin haluta ja jotenkin tuntuu siltä, että minusta voisi seksuaalisuutta löytyäkin. Onko olemassa mitään "keinoja" asian korjaamiseksi? Onko aseksuaaleja koskaan "parannettu"? Olen 18 opiskelija ja tunnen olevani hukassa kaike shaiban keskellä. Aloitin kolmevuotta sitten opiskelut ja siihen asti olin kuvitellut olevani hetero koska en ollut kiinnittänyt huomiotani naisiin.

Aloitettuani koulun, huomasin jotain viehättävää uudessa luokkatoverissani. Yritin aluksi vältellä sitä tunnetta ja myöskin sitä kautta sitä tyttöä. Noh toisena vuonna hänet siirrettiin samaan soluun missä minä asuin ja huomasin välttelyn olevan vielä vaikeampaa. Mietin jossain kohtaa lopetettavani koulun käynnin, koska jo ennen koulun aloittamista perheelläni oli ongelmia. Yritin jatkaa koulun käyntiä ja tapasin pojan, johon rakastuin.

Hän ei ollut kummoisen näköinen, mutta hän sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Noh noin kuukauden seurustelun jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olisin halunnut suhteelta. Hän alkoi pyytämään minua antamaan hänelle seksiä. Olen erittäin mielyttämishaluinen ihminen.

Suostuin siihen koska en halunnut silloin menettää häntä. Ekan kerran jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olin valmis antamaan.

Mutta koska pelkäsin yksin jäämistä niin paljon, suostuin sänkyyn hänen kanssaan toisen kerran. Sen kerran jälkeen kului pari päivää ja kolmannen päivän jälkeen hän lähetti viestin, jossa hän sanoi, etten ollut hänelle riittävä. Tunsin oloni riittämättömäksi ja mietin entistä enemmän lopettamista. Siinä vaiheessa tunnustin sille tytölle pitäväni naisista.

Koulunkäynti sai minut miettimään asioita uudelleen. En usko ikinä pystyväni sanomaan olevani lesbo. Parhain sana tähän on bi- seksuaali mutta miettiessäni tuota sanaa, ajatukseeni tulee heti mietteenä seksi. Seksi itsessään tuntuu erittäin inhottavalta ja kun sitä kokeilin eksäni kanssa, en itse siitä niinkään osannut nauttia.

Olen miettinyt voinko sanoa itseäni aseksuaaliseksi bi- seksuaaliksi, koska romanttisella tasolla haluan kokemuksen molemmilta mutta en halua seksuaalista kokemusta kummastakaan. Tunnen olevani hukassa enkä tiedä enää mitä tehdä.

Tunnen olevani luovuttaja Lue vastaus. En ole koskaan ollut parisuhteessa, enkä harrastanut seksiä. Olen varsin tunteellinen ihminen, joten suhteen fyysistä puolta ajatellessani parisuhdekin saattaa tuntua ahdistavalta.

Voisiko aseksuaalisuus johtua mahdollisesti omasta epävarmuudesta tai itseinhosta omaa kehoa kohtaan? Seksi vaikuttaa minusta mielenkiintoiselta, mutta ajatellessani itseni siihen kohdalle koen sen kuvottavaksi. Alastomuus on minulle epämiellyttävä asia, enkä kiihotu siitä. Alastomat ihmiset eivät ole mielestäni hyvännäköisiä, vain enemmänkin ällöttäviä. En uskalla puhua muille asiasta, koska pelkäisin että minua pidettäisiin lapsellisena tai naiivina.

Voisin kuvitella itseni helposti romanttiseen suhteeseen sekä miehen että naisen kanssa, ja minulle läheisyys on miellyttävä asia mutta vain omilla ehdoillani, enkä aina voi vaikuttaa siihen, jos tilanne saakin minut ahdistumaan.

Ajatus joistain seksuaalisista tilanteista voi olla mielestäni mielenkiintoinen, mutta samalla ajatus saattaa ahdistaa. Toisinaan tuntuu, että minussa on jotakin vikana. En uskalla määrittää itseäni aseksuaaliksi, sillä ajattelen, että ehkä tämä on vain vaihe ja myöhemmin kasvan 'normaaliksi' niin kuin muut.

Tämä epävarmuus on jatkuva rasite, ja haluaisin vain olla varma itsestäni. Luulen kuitenkin, että joudun odottamaan pari vuotta ennen kuin saan tietää olenko varmasti aseksuaali.

Saatan pitää ihmistä fyysisesti viehättävänä, mutten ajattele ketään seksikkäänä. Voinko olla aseksuaali kaikesta tästä huolimatta? Pelkään tulla ulos kaapista, jos myöhemmin toteankin, että olen seksuaali, mutten kuitenkaan kestä epävarmuutta. Mitä voisin tehdä asialle? Olen ollut jo muutaman vuoden onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. Mieheni on aina ollut ainutlaatuinen ja täydellinen silmissäni ja jo suhteen alkuvaiheessa vakuutti minulle, että on erilainen kuin muut miehet, koska tiesi että suhtaudun miehiin epäillen enkä luottanut miehiin omien huonojen kokemusten perusteella.

Siinä sitten mentiin naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt oltu jo muutama vuosi ERITTÄIN onnellisesti naimisissa ja alettu lapsia suunnittelemaan kunnes mieheni tiputti maailmani romuttavan pommin niskaani. Sain tietää tästä, koska jostain syystä tunsin voimakasta tarvetta kysyä asiasta. Ennen minua hän silloin v on tuntenut vetoa alaikäisiin tyttöihin, kuulemma yläasteikäisiin. Ajatus tyttöjen ulkonäöstä ja viattomuudesta on kiehtonut.

Ei koskaan ole tehnyt mitään, esimerkiksi katsonut lapsi pornoa tai lähestynyt alaikäisiä, koska on aina tiennyt asian vakavuuden, mutta ajatuksen tasolla silti ollaan oltu. Minulle tämä on automaattinen pedofiilin leimaus! Kuulemma tunne on täysin kadonnut minut tavattuaan. Ja kuulemma hän pystyy olemaan varma ettei sellaisia ajatuksia enää ikinä tule.

Tiedän, ettei suhteemme tule enää ikinä olemaan samanlainen, mutta miksi silti tuntuu niin vaikealta luopua ihmisestä jonka vuoksi olisi ollut valmis kuolemaan ja rakkaus on ollut elämää suurempaa ja taianomaista? Onko miehillä tuollaiset asiat normaaleita?

Tarvitseeko minun hävetä itseäni jos valitsen jatkaa avioliitossani? Mitään rikosta ei siis ikinä ole tapahtunut ja tiedän, ettei ikinä tulisi tapahtumaankaan, koska tiedän mieheni olevan järkevä ihminen joka erottaa oikean väärästä.

En pysty kertomaan kenellekään asiasta ja tarvitsen kipeästi jonkun mielipiteen, että pystyn tekemään joitakin päätöksiä tulevan suhteen. Tällä hetkellä olen täysin hukassa ja avuton.

Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota.

Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä. Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä. Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu. Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta. Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa.

Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme. Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu. Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania.

Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit. Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin. Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi. Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut.

Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani. Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään? Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni.

Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa. Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen. Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno.

En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta? Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä. Nämä kysymykset ovat häirinneet minua jo jonkin aikaa, vaikka en totta puhuen ole vielä edes aloittanut seksielämää. Netistäkin löytyy aika vähän tietoa ehkäisystä ja sen tarpeesta naisten välisessä seksissä.

Joillain nettisivuilla neuvottiin käyttämään kumihanskoja seksin aikana, mutta tämä kuulostaa jo vähän liioittelulta? Ja täytyisikö miestenkin sitten käyttää ehkäisyä sormettaessaan naista tai antaessaan suuseksiä? Kuitenkin, olen huolissani seksitaudeista ja ennakkokäsitykseni on, että naiset eivät yleensä käytä ehkäisyä keskenään. Erityisesti pelkään hiviä, vaikka olen lukenut että sen tarttuminen naisten välillä on melko epätodennäköistä. Kuinka suuri riski siis erilaisten tautien tarttumiseen on lesboseksissä, ja kuinka niiltä tulisi suojautua?

Kuinka ehdottaa ehkäisyn käyttämistä seksipartnerille "pilaamatta tunnelmaa"? Ovatko "yhden yön jutut" vaarallisia? Onko lesboilla ja bi-naisilla sitten enemmän tauteja kuin heteroilla? Milloin tulisi mennä testeihin? Ja vielä pari aiheeseen ehkä suoraan liittymätöntä kysymystä: Suutelin tuntemattoman naisen kanssa, joka sanoi käyttävänsä huumeita. Ei kai tässä voi olla riskiä hiv-tartuntaan? Lisäksi mietin, voiko huuliherpeksestä kärsivä nainen tartuttaa masturboidessa herpeksen omiin sukuelimiinsä, ja miten tätä voisi ehkäistä?

Toivottavasti nämä kysymykset kuuluvat tämän palstan aihepiiriin. Miettiessäni niitä on koko ajatus seksistä alkanut tuntumaan vaaralliselta ja pelottavalta, ja toivon että voisin harrastaa sitä mahdollisimman huolettomana, sitten kun sen aika koittaa. Hei mä oon poika. Tosin mulla on tytön vartalo. Ihmiset yleensä pitää mua poikana, koska mä näytän pojalta, mulla on siilitukka ja mä käytän poikien vaatteita ja mun rinnat on onneksi niin pienet ettei ne näy paidan alta vaikken bindereitä käytäkään.

Mä tykkään korjata autoja ja hitsata ja rakentaa ja laskea matikkaa rekkakuskin koulutuksen oon saanu ja nyt opiskelen insinööriksi ja urheilla ja metsähommista tykkään kans mutta mua ei kiinnosta perinteiset naisten työt enkä mä ajattele itseäni naisena. Mä en tunne olevani nainen, mä en samaista itseäni naisiin, mä olen poika. Jos joku sanoo mua naiseksi niin se ei tunnu hyvältä, mun tekis heti mieli älähtää et älä sano mua siksi, mutta jos joku sanoo mua pojaksi tai nuoreksi mieheksi, niin se on kivaa, se tuntuu jotenki oikeelta.

Mä olisin halunnu syntyä pojaksi. Mulla oli jo pentuna aina poikien vaatteet ja lyhyehkö tukka ja leikin veljen kanssa autoilla, traktoreilla, legoilla, aseilla ym. Roolileikeissä mä olin aina poika. Ala-asteikäisenä mua luultiin toisinaan pojaksi enkä mä sitä silloinkaan moittinu.

Yläasteikäisenä mä näytin tytöltä, semmoselta urheilijatytöltä, mulla oli aina ponnari ja lenkkarit, mä olin kai lähinnä niinku poikatyttö, mutta kyllä mut tytöksi tunnisti vaikka olikin poikien vaatteet ja hokkareilla luistelin.

Murrosiän jälkeen mä olin taas enemmän pojan kuin tytön näköinen ja autohommat rupes kiinnostaan enemmänki ja tuntuu että vuosi vuodelta mä oon aina vaan poikamaisempi jossain vaiheessa rupesin käyttään miesten boxereitakin koska musta ei tuntunu luontevalta pitää naisten omia enkä mä usko, että musta koskaan naisellista naista tulee, en mä edes haluaisi olla sellainen.

Mä en oo ikinä meikannu tai lakannu kynsiä tai käyttäny koruja tai naisten vaatteita paitsi ehkä pari ekaa vuotta kun en vielä ite voinu valita vaatetusta.. Mä en oo tuntenu kuuluvani mihinkään tyttöryhmään, mä tunsin aina itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikka en tiennytkään et millä tavalla erilaiseksi.

Nykyään mulla on yksi naispuolinen kaveri ja muut on miehiä. Mä tunnen kuitenki vetoa miehiin, oon aina ihastunu itseäni vanhempiin miehiin enkä kertaakaan kehenkään naiseen. En mä pidä itseäni homona koska mä tykkään heteromiehistä ja mulla on naisen vartalo eli jos mä seurustelisin joskus semmosen kanssa tosin en tiedä voiko ketään ikinä kiinnostaa tämmönen sekopää niin ihan normaali? En mä tiedä mitä tehdä.

Joskus mä ajattelen että jos mä olisin syntyny pojaksi niin mä varmaan tykkäisin tytöistä mutten mä tiedä olisinko muuten niin kovin erilainen. Mutta ei musta voi ikinä tulla oikeaa poikaa. Se on niin raastavaa tuskaa ettei siihen ole edes sanoja keksitty eikä numerot riitä. Joskus kun mä herään aamulla niin mä ajattelen että mä oon Timi ja että mulla on pojan vartalo ja mä istun sängyn reunalla ja kuvittelen että mä oon oikeesti poika ja meen kylppäriin Batman- pyjamapaita päällä ja kuvittelen että mulla on rintakarvoja sen alla eikä rintoja ja boxerit jalassa ja "ajan" partaa eli leikin vaan sen koneen kanssa koska eihän mulla parta kasva vaikka mä haluaisin että se kasvaisi ja mä haluaisin olla poika hei mä olisin halunnu syntyä pojaksiiiiiiiii!!!!!!

Ehkä se vähän helpottaa sitä sairasta tuskaa jolle ei kuitenkaan voi tehdä mitään kun on vaan oma itsensä eikä yritä väkisin olla nainen, kun kattoo peiliin ja näkee siinä lyhyttukkaisen pojan jolla on autopaita ja miesten farkut ja voi esiintyä poikana eikä rinnat oo suuret mä en tiedä mitä mä tekisin jos ne olis isot tulisin varmaan höperöksi ja suurin kehu mitä mulle voi "naisena" sanoa on se kun jotku on eka luullu pojaksi ja sitten kun ne on kuullu mun nimen niin ne on ollu niin ällistyneitä ettei ne oo sanonu hetkeen mitään eikä ne oo meinannu millään uskoa etten mä ole poika ja sitten ne on lopulta sanonu että sähän oot ihan pojan näköinen ja sulla on tommoset vaatteetkin ja sähän käyttäydyt ku poika, et sä voi millään mikään tyttö olla.

Kerran jotku sanoi mulle niin ja vähänkö se tuntui mah-ta-val-ta. Yks isän kaveri, joka meillä joskus kävi, kysyi multa aina että ootsä ny Jenni vai Ville ja kun mä sanoin et Jenni niin se vaan nauroi ja sanoi et ihan samannäköisiä ootte.

Semmoset kommentit on kivoja. Joo on kivaa leikkiä poikaa. Mä oon leikkinyt niin kauan -mitäs sitten kun leikit loppuu. Todellisuus paiskaa aika kovaa välillä. Mitähän tässä olisi tehtävissä vai onko mitään?

Olen vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. En ole kuitenkaan liiemmin tuonut suhtautumistani esille. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että pyrin suhteisiin vain miesten kanssa, koska niin on helpompi; tämä kuulostanee setalaisten korvaan rajoittuneelta ja niin se onkin, mutta omassa tuttavapiirissäni päätös on mielestäni ymmärrettävä. Olen kyllä kysyttäessä vastannut aina rehellisesti ja muutaman läheisen kanssa saanut purkaa tuntojani enemmän.

Viime aikoina olo on ollut levoton ja masentunut ja olen alkanut kyseenalaistaa sekä omia ajattelumalleja sekä suuntautumistani. En ole ollut ikinä vakavassa parisuhteessa, vähemmän vakavia on ollut muutama. Nämä suhteet ovat olleet varsin epätyydyttäviä. Seksi ei ole tuntunut erityisen hyvältä, vaan olen saanut nautintoa lähinnä haluttavana olemisesta ja alistumisesta.

En tiedä olinko yhdestäkään näistä miehistä todella kiinnostunut vai oliko kyse jostakin ihan muusta, halusta olla parisuhteessa koska muutkin tai halusta olla haluttava.

Ylipäänsä kiinnostun ihmisistä seksuaalisessa mielessä äärimmäisen harvoin - ja jos olen rehellinen, niin kyllä ne ovat useimmiten naisia. Olen miettinyt aseksuaalisuuttakin, kai siinäkin on jonkinlaisia asteita? Seksin ajatus abstraktilla tasolla ja eroottisissa tarinoissa kiihottaa, mutta en pysty kiihottumaan kenenkään todellisen ihmisen ajattelusta, enkä koskaan ole saanut orgasmia.

Huomaan myös ajattelevani, että ehkä minä vain tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin ihmiset yleensä. Ehkä en tarvitse parisuhdetta? Minun on ollut vaikea ymmärtää ihmisten ahdistumista sinkkudesta, minullahan on laaja ystäväpiiri. Tiedän ahdistuvani lähinnä sen vuoksi, että mitä vanhemmat ja ystävät ajattelevat, kun en ole ikinä seurustellut.

Säälivätkö ne, jos olenkin yksin? Minä olen usein ajatellut, että hyvät ystävät ja ystävien lapset riittäisivät minulle, jos vain voisin olla varma, että heillä on minulle aikaa, kun olemme vanhempia ja muilla on perheet Pelkään kyllä yksin jäämistä, ja heikkoina hetkinä olen vakuuttunut, että hommaan heterosuhteen ja lapsia vain välttääkseni sen.

Huomaat, että ajatukseni ovat sekavia. En osaa tunnistaa, onko kyse siitä, että olenkin lesbo tai ainakin enemmän sinnepäin vai onko vain niin, etten ylipäätään oikein kiinnostu ihmisistä samalla lailla kuin muut.

Mieleni tekisi tavata muita bi-naisia ja lesboja ja tunnustella, että ovatko omat kokemukseni ja ajatukseni heidän kanssaan samanlaisia. Myös aseksuaalisuudesta olisi hyvä saada puhua jonkun kanssa, tunnustella että sopisiko se minuun.

Olen harkinnut, että etsisin satenkaariväkeä ihan Helsingin yöelämästä, mutta tämä on lopulta niin pieni kaupunki. En välittäisi avata pohdintaani koko tuttavapiirilleni ennen kuin tiedän itse enemmän. Onko mies bi- tai homo kun katsoo homopornoa? Mieheni jäi kiinni homopornosta. Sen katsomisesta tuli monta valetta ja joka kerran hän sanoi, että nyt puhuu totta, eka oli, ettei ole katsonut, sitten että uteliaisuuttaan katsoi kerran, ja sitten että pari kertaa ja lopuksi että on koko meidän parisuhteen ajan katsonut ja se on lisääntynyt viime aikoina.

Katsonut myös heteropornoa eli ei homo? Meillä on seksiä runsaasti keskenämme, kertaa päivässä, eli ei homo? Valheista johtuen en luota enää mieheeni. Hän sanoo, ettei ole edes bi, mutta mitä heteromies saa homopornosta? Hän sanoo, että johtuisi siitä, että oli addiktoitunut pornoon ja että se oli vain pakonomaista pornon katsomista.

Homopornosta johtuen mietin myös, että kuvitteleeko se mun tilalle miehen, kun sekstaillaan yms. Ja että hänestä olisi tulossa homo, kun kerran sitä homopornoa tuli koko ajan enemmän katteltua viime aikoina. Ja kun seisokin kanssa on ongelmia, niin siitä myös tulee homoepäilys. Tiedän että tämä on kysymistä varten mutta tahdon enimmäkseen vain avautua ja kysyä olenko normaali ja missä voisin puhua näistä asioista.

Olen pan-seksuaali mutta vielä kaapissa oikeassa elämässä, yksi ystäväni tietää. Internetissä esiinnyn avoimesti pan-seksuaalisena, mutta olen jo pari kertaa saanut kritiikkiä siitä etten oikeasti ole pan-seksuaali koska pidän enemmän tyttömäisistä pojista ja tytöistä kuin macho-miehistä. Internetissä olen myös jakanut kuvia itsestäni useiden poikien ja miesten kanssa, roolileikkinyt, yleisesti sekä tyttönä. Usein tunnen seuraavana päivänä "krapulaa" eli mietin mitä taas tuli tehtyä.

Usein minua huomattavasti iäkkäämmät miehet pyytävät kuviani, joskus pissaamis- tai köyttämiskuvia. Mutta minua häiritsee vain se että nautin erikoistenkin pyyntöjen toteuttamisesta ja itseni kuvaamisesta, onko tämä normaalia? Siis olenko exhibitionisti tai jotain? Katselen myös pornografiaa, yleensä joka ilta. Yleisimmin hentaita pornograafista animea tai mangaa jossa esiintyy "trap" hahmoja tytöiltä näyttäviä poikia tunnen pornon vievän aikaa yöuniltani joita tarvitsisin lukiossa.

Joskus ihastun anime- tai kirjahahmoon joka ihmetyttää minua jälkeenpäin. Kun pidän jostakin hahmosta, kuvittelen hänen kulkevan rinnallani koulussa yms. Olen alistuva ja haluaisin myös pukeutua tytöksi sekä tulla köytetyksi. Pelkään erikoisten halujeni sekä useiden fetissieni ajavan karille tulevat rakkaussuhteeni jos niitä tulee olemaan. Myös mahdollisista keskustelupalstoista olisi mukava tietää. Kiitos vastauksista jo etukäteen, hei hei! Hei, Olen kohta v nainen ja pitkään identifioinut itseni biseksuaaliksi.

En ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut romanttisesti naisen kanssa. Yleensä syy on ollut vain mielenkiinnon lopahtaminen, mutta näin vanhempana myös haluttomuuteni seksiin. Onko mahdollista olla biromanttinen, mutta aseksuaali?

En ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali, ennen kuin paneuduin aiheeseen muutama kuukausi takaperin ja tunnistin itseni monesta kuvauksesta. Ongelmani on, että en haluaisi olla aseksuaali. Ahdistun tilanteesta, jossa joudun jonkun deitin tms. Haluaisin haluta, joten kieltäytyminen tuntuu aina pahalta, vaikka tiedän että totta kai minulla on oikeus olla suostumatta mihinkään.

En myöskään olen varma, että olenko edes täysin aseksuaali. Libidoni on äärimmäisen olematon enkä käytännössä koskaan halua seksiä.

Kuitenkin masturboin yleensä kylläkin vain, jos minulla on tylsää , mutta en ikinä kuvittele ketään tuttua seksuaaliseen tilanteeseen, harvoin edes itseäni. Seksistä en pahemmin tykkään, ei se nyt täysin vastenmielistä ole, mutta ei oikeastaan tunnu fyysisesti eikä henkisesti miltään.

Tuntuu, että olen excluded tästä joukosta kun en kaipaa seksiä. Haluaisin myös parisuhteen joskus, mutta mistä edes löydän jonkun, joka suostuisin seksittömään suhteeseen? Onko edes normaalia pohtia tällaisia näin myöhään? Tuntuu ettei ajatuksista ota mitään selkoa mihinkään suuntaan Syyllistyykö siinä johonkin rikokseen jos on vaikka jossain nettivideochattipalvelussa masturboinut vuotiaan kanssa?

Ei siis mitään pakotettua vaan nuoremman ehdotuksesta? On tullut pari kertaa sellaisia ehdotuksia ja olen aina lähtenyt pois koska en ole tiennyt onko se oikein. Olen aina ollut varma, että olen hetero. Mutta noin vuosi sitten katsoin erästä televisiosarjaa ja tajusin erään persoonan tässä sarjassa muistuttavan minua.

Aloin sitten vähän tonkia asioita, mutta mikään nimike ei tunnu sopivan minuun. Olen siis melkein kuusitoistavuotias tyttö.

Mutta siihen liittyy jotain outoa. Aina välillä, kun kuvittelen olevani jonkun kanssa seksuaalisesti, kuvittelen olevani poika. Ja kumppanini on poika. Minä rakastan vartaloani ja tykkään olla tyttö. Mutta välillä huomaan miettiväni, että näyttäisinkö hyvältä ilman rintoja. Kuvitelmissa se tuntuu luonnollisemmalta. En voisi kuvitella sitä tyttönä. Olen havahtunut siihen, että en ole hetero vaan BI, koska haluaisin sänkyyn naisen kanssa, vaikka olen naimisissa miehen kanssa.

Olen miettinyt, että miten muut BI ihmiset, jotka ovat naimisissa, selviävät tilanteesta? Onko tyypillistä, että toinen puoli kiinnostuksesta vain työnnetään taka-alalle, vai toteutetaanko sitä puolta, esim. Kun olen nyt itse tämän kiinnostukseni naisiin vihdoin itselleni myöntänyt, niin ajatus siitä, että jatkan avioliittoani, mutta en ikinä pääse kokeilemaan seksiä naisen kanssa tuntuu tosi pahalta ja väärältä.

Miten voisin ikinä olla täysin onnellinen, jos en tätä puolta saa toteuttaa? Onko teillä tietoa, miten yleensä BI: Hei, olen 17 vuotias poika ja olen huolissani että olenko syyllistynyt johonkin rikokseen. Homman nimi on se että olen noin 13 vuotiaasta asti katsonut pornoa puhelimella ja netistä tottakai löysin monenlaista pornoa, myös lapsipornoa.

Olen siis useasti katsonut lapsipornoa, joissa esiintyjät ovat noin 12 - 18 vuotiaita. Alkuaikoina en toki vielä ollut rikosoikeudellisessa vastuussa mutta nykyäänhän olen.

Pelkään kovasti jääväni kiinni tästä ja hulluudessani pelkään jopa joutuvani vankilaan. Olen ymmärtänyt että katsominen ei ole rikos vielä aikuisenakaan mutta kuvien hallussapito olisi. Minulla ei tietääkseni ole tallaisia kuvia, ellen sitten ole vahingossa niitä ladannut. Tiedän että tämä kuulostaa hullulta mutta olen hyvin huolissani.

Olenko siis syyllistynyt johonkin kun olen katsonut tällaisia kuvia, joissa selvästi alaikäisiä esiintyy alasti? Olen 44 v cd tytsy.

Tykkään pitkistä panoista, joissa peräsuolessa voi olla pari dildoa ja miehen kalu. Tykkään myös fistauksesta ja paikkani ovat kovilla pitkiä aikoja. Joskus pidän isoa tappia 80 mm sisällä koko päivän. Reikäni on löystynyt tosi paljon ja minua huolestuttaa palautuuko reikä yhtään jos lopetan anaalileikit. Mitä asialle voi tehdä? Olen sama v poika, joka kysyi aikaisemmin seksuaalisesta suuntautumisesta. Haluaisin lisätä että saan välillä kihelmöintiä samasta sukupuolesta tekeekö tämä minusta homon vai mistä tämä johtuu.

Välillä, kun näen esim. Minulla oli lapsena sellainen tapa, että ehdotin naapurin tytölle, että voisimme panna ja minä olisin mies ja hän nainen Näin sitten teimme ja menimme leiksi mukamas yhdyntään. Sitten teimme jutun toisinpäin, niin että kuvittelin, että hän on mies ja minä nainen. Tällä tavalla hommailimme aika useita kertoja ja minä aloin olemaan useammin mies ja hän nainen. Olemme sitten lopettaneet touhun, mutta minä olen alkanut onanoimaan ja kuvittelemaan, että olen jokin mies ja kuvittelemaan naisia, joiden kanssa harrastan seksiä.

Tämä on mielestäni vähän hävettävää ja en oikein kehtaa puhua kenellekään Haluaisin olla naisellisempi tai tyttömäisempi, mutta turmellunko, jos katson pornokuvia? Ne eivät ole kai kenellekään hyväksi. Olen kuitenkin jo niin tehnyt. Olen poika joka käyttää sukkahousuja. Haluaisin mennä ulos sukkahousuihin hameeseen ja ballerinoihin pukeutuneena mutta en uskalla. Pelkään että joku varsinkin naispuolinen näkee minulla sukkahousut jalassa ja mietin että miten suhtautuu minuun kun näkee sukkahousut minulla.

Olen nuori opiskelija poika, jolla on ainakin tällä hetkellä elämässään vakava ongelma. Olen seksuaalisesti kokematon rumuuteni takia ja tämä on saanut minut pohdiskelemaan. Olen jo 6-vuotiaasta asti ymmärtänyt mikä on hetero, homo, bi jne.

Kuitenkin hieman kasvettuani ja mentyäni kouluun, mikään muu ei muuttunut, kuin, että aloin käydä rumaksi ja lihavaksi ja kaikki tytöt alkoivat minua siitä huomauttamaan, niinkuin se olisi heille tärkeää. Siitä minulle kehkeytyi jo varsin nuorella iällä vahva naisviha, joka vaivaa minua nykyäänkin.

Kiinnostukseni ja uskoni siitä, että voisin, joskus vielä naisen itselleni saada ei kuitenkaan mennyt miksikään. Tänä vuonna kuitenkin olen huomannut itseäni järkyttävä seikan, nimittäin en ole enää ollut kiinnostunut tytöistä ja naisista vaan enemmän miehistä, enkä pidä siitä.

Miten voin muuttua takaisin ennalleni? Syytän tästä useita naisia, koska siinä iässä olin siinä tilassa, että olisin voinut ollakkin seksuaalinen naisen kanssa, mutta kukaan ei hyväksynyt minua ja nyt he ovat pilanneet seksuaalisuuteni.

Mieluummin elän loppuelämäni aseksuaalina tai tapan itseni, kuin, että olisin homo. Tämä haittaa minun arkielämää, perhe-elämää, koulunkäyntiäni, kaikkea. Kertokaa miten voisin olla hetero jälleen ja olla vapaa homoseksuaalisista haluista Lue vastaus.

Olen 19 v mies. Saan todella paljon seksuaalista nautintoa naisten vaatteisiin pukeutumisesta. Minua kuitenkin huolettaa oikeasti tämän normaalisuus. Teen tätä siis vain kotona. Ennen nukkumaan menoa koen morkkista ja koen itseni hulluksi jne. Naisten vaatteisiin pukeutuminen antaa mulle kuitenkin kiihotusta ja hyvää oloa, mutta samaan aikaan pahaa oloa. Mistä se voi kertoa?

Olen tilannut netistä naisten vaatteita. Haluisin enemmän ostaa oikeasta kaupasta. Mutta en ikimaailmassa kehtais, saatika sovittaa. Tai miten voisin toteuttaa paremmin fetissiä tai miten uskallan oikeeseen liikkeeseen ostamaan niitä. Olen menossa pian naimisiin mieheni kanssa 8 vuoden seurustelumme jälkeen. Olemme alkaneet seurustella kun olemme olleet 17 vuotiaita ja nyt 25 vuoden iässä olen alkanut häiden lähestyessä miettiä onko tämä oikein. Olin silloin nuori ja hain hyväksyntää ja läheisyyden tunnetta, uomasin pian, että sitä sai miehiltä vain antamalla heille sitä mitä he halusivat vaikka itse olisin halunnut ainakin aluksi vaikka vain halailua ja yhdessä nukkumista.

Nykyinen poikaystäväni oli myös yksi tällainen seikkailu, mutta hän sitten rakastui minuun ihan oikeasti ja rakastin sitä tunnetta että kerrankin joku haluaa kanssani muutakin kuin pelkkää seksiä Tiedän että hänellä oli vain yksi seksikumppani ja kerta ennen minua. Naimisiin meno ahdistaa varmaan jollain tapaa aina, mutta minua se on alkanut vaivata todella paljon. Olen alkanut miettiä itseäni ja omia halujani. Tulin juuri viikon ulkomaan matkalta, jossa olin kaverini kanssa ja kotiin tullessani tajusin etten ole kaivannut miestäni yhtään koko matkan aikana.

Hän taas halusi heti illalla seksiä ja sanoi että voisi rakastella kanssani koko yön. Rakastan kyllä miestäni, mutta en oikein tunne seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Harrastamme seksiä kertaa viikossa mieheni tahdosta.

Esitän että pidän siitä, mutta en oikeasti tunne mitään, kun hän on sisälläni. En ole koskaan saanut orgasmia pelkästään yhdynnän aikana ja nautin seksin aikana ainoastaan siitä kun koskettelen itse itseäni ja saan orgasmin ajatellen kaikkea muuta kuin miestäni. Koen joskus pieniä ihastumisia kun näen muualla silmääni miellyttäviä miehiä, mutta kyse ei ole nyt kenestäkään muusta kuin minusta enkä halue erota kenenkään muun taika.

Tiedän kyllä että ihastuminen ei kestä ikuisuutta ja että jokainen suhde laimenee joskus, mutta kun en ole esim. Koskaan edes asunut yksin ja koen että minulta on jääneet kaikki treffit ja tapailut kokonaan väliin kun aina on heti ollut seksiä. Opiskeluaikana minulla oli kämppäkaveri, ja sitten muutin jo yhteen mieheni kanssa. Nyt olemme alkaneet suunnitella häitä vieläpä alun perin omasta pyynnöstäni ja mieleeni on tullut että haluanko sitä vain siksi että tahdon vain jotain tekemistä elämääni?

Olen aina pönkittänyt elämääni ja vältellyt omaa tylsistymistäni tekemällä jonkin ison asian elämässäni. Toissa vuonna ostimme asunnon, viime vuonna otimme koiran ja sitä ennen olemme muuttaneet tai tehneet ulkomaan matkoja vähän väliä Pelkään että häät ovat taas yksi asia, joka vähentää tylsistymistäni suhteessani. Ahdistumistani ei helpota se, että unelmien hääpukukin on hankittu ja vanhemmat, sisarukset sekä kaverit tietävät häistä Rakastuin kyllä mieheni aikoinaan ja olemme arvoissamme ja ajatuksissamme hyvin yhteneväisiä ja järkeviä.

Meillä on molemmilla hyvät työpaikat ja ok tulot, rahasta ei ole huolta. Mies on minulle hyvä ja teidän että hän rakastaa minua. Mieheni puhuu kuitenkin harvoin tunteistaan eikä mielestäni huomioi minua, niin kuin pitäisi.

Minä taas sanon hänelle useasti että rakastan häntä vaikka jokin aina silloin pistää sydämessäni. Tiedän että jos jättäisin hänet, hän jäisi aivan yksin. Olemme todella paljon yhdessä, koska meillä ei ole monia kavereita ja ne vähät joita on ovat akun perin minun kavereita.

Pidän kuitenkin yhdessä olostamme ja meillä on ihan hauskaa keskenämme, mutta suhteemme tuntuu minusta jo vähän enemmän ystävyydestä.

Miehelläni ei ole asuinpaikkakunnallamme yhtään kaveria ja hän on huono muodostamaan uusia suhteita. Minua kuitenkin ahdistaa rakentaa omaa elämääni jonkun toisen varaan. Olemme kasvaneet yhteen ja tunnen olevani todella solmussa niin henkisesti kuin taloudellisestikin yhteisen asunnon ja lemmikin myötä. Olisin tavallaan valmis irtautumaan, mutta en uskalla. Pitäisikö minun vain tehdä niin kuin olen luvannut ja jäädä tähän? Tulenko katumaan koko loppuelämäni jos nyt menen naimisiin? Vai onko tämä vaan nyt se pitkän suhteen koetuskivi, joka painaa mielestäni jo liian paljon?

Loppuuko ahdistus joskus ja alan tuntea taas haluja miestäni kohtaan? Kuinka ikinä saisin itseni kokoon ja selviäisin siitä häpeästä joka seuraisi erosta? Jos eroamme, tajuanko heti sen jälkeen että olen menettänyt jotain todella suurta? Olen aikuinen, yli vuotias mies ja elänyt koko elämäni vahvasti heterona. Ystäväni ovat heteroita, asuinalueeni on hetero, autoni ja lemmikkini ovat heteroita.

Minulla ei ole koskaan ollut suhteita miesten kanssa, vaikka olenkin siihen viittaavia tunteita tunnistanut itsestäni jo pitkän aikaa. En halua luopua elämästäni julkiheterona, koska pidän tästä elämäntyylistä.

Jos tulisin jotenkin kaapista ja kertoisin olevani homo tai bi tai jotain muuta, uskon, että katuisin sitä. Siksi en halua julkisesti ilmoittautua minkään seksuaalisen suuntauksen edustajaksi. En myöskään estele, jos joku analysoi minut heteroksi.

Pienen ongelman tekee kuitenkin se, että en osaa tavata miehiä. Haluaisin sitä seksuaalisen minäni toteuttamiseksi, mutta en tiedä, missä ja miten tapaisin muita samanhenkisiä miehiä salassa. Onko minun siis tehtävä päätös julkihomouden ja julkiheterouden välillä, jos mielin miehelävierailuille? Vai löytyykö jokin seksuaalisosiaalisen toiminnan välimuoto, josta en vain tiedä? Minusta tuntuu joskus, että olen ainoa ihminen tämän ristiriidan parissa, vaikka uskonkin, etten ole.

Tämä ongelma voi olla monien mielestä aika outo ja ymmärrän, jos se herättää ihmetystä tai negatiivisiakin tunteita. Näen asian kuitenkin niin, että identiteettini muodostuu aatteista ja kokemuksista ja nyt minusta puuttuu jotain. Hei, olen vuotias mies. Muutama vuosi sitten huomasin itsessäni minulle oudon piirteen: Tuo asia on itselleni jotenkin niin ristiriitainen ja outo, kun olen aina ollut ihastunut ja seurustellut tyttöjen kanssa, kenestäkään pojasta en ole kiinnostunut, muuta kuin kavereina.

En välittänyt asiasta sen kummemmin, enkä varsinaisesti yrittänyt kieltää tuota taipumusta minussa. Jostain syystä tuo asia on nyt noussut pinnalle ja mietin sitä ja ahdistun, se tuntuu jotenkin "ei-halutulta" piirteeltä minussa, miksi tuollainen piti nousta esille.

Tällä hetkellä seurustelen transnaisen kanssa, ihastuin häneen ihmisenä, en edes tiennyt hänen transsukupuolisuudestaan seurustelun alkuvaiheessa ja se oli minulle melkoinen shokki. Olen kumminkin hyväksynyt asian. Hänen kanssaan seksi toimii, tällöin olen läsnä tilanteessa ja nautin hänestä. En tunne kiihotusta hänen sukuelimiä kohtaan ja ne on jätetty rauhaan yhteisymmärryksessä.

Joskus muina aikoina tuo taipumukseni kiihottua homopornosta alkaa tuntua tosi ahdistavalta ja se saa masentuneeksi ja epäkelvon oloiseksi. Olen sanonut hänelle asiasta ja hän ymmärtää ja pitää minua rohkeana, kun en salaile mitään, minusta tuntui, että on velvollisuuteni sanoa hänelle tästä mielestäni huonosta ominaisuudesta minussa. Joskus olen taas lukenut juttuja miehistä, jotka ovat tulleet kaapista kymmenien vuosien avioliiton jälkeen.

Tuollaiset tarinat kauhistuttaa minua. Entä jos minä tietämättäni elänkin valheessa ja joskus vasta sen ikäisenä tajuan oman suuntautumiseni, pilaan samalla parisuhteen ja toisen elämän.

Kaikki tuntuu välillä niin epävarmalta ja oudolta. Onnellisimmillaan olen ehkä silloin, kun tuollaisia ahdistavia seksijuttuja ei tarvitse edes ajatella.

Olen vuotias Panseksuaali poika ja minulla on ongelma. Käyn kristillistä koulua, jossa opettajat julistavat kuinka homous, bi-henkisyys jne. En itse ole hirveän uskonnollinen henkilö mutta pelkään muiden ihmisten, etenkin ystävieni suhtautumista suuntautumiseeni, ja myös tietenkin vanhempieni aatteita asiasta. Isäni ja äitini ovat eronneet, kun olin pieni. Äitini on suvaitsevainen henkilö mutta isästäni enkä isäpuolestani voi olla niin varma. En halua rikkoa perhettäni yhtään enempää, mutta haluan kuitenkin olla oma itseni.

Koulussa en voi kertoa edes luottohenkilöilleni, koska en uskalla ja koska olen oppinut kantapään kautta että koulussani MIKÄÄN ei pysy salaisuutena pitkään. Olen nyt myös yhdeksännellä luokalla ja olen ensi vuonna muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelija-asuntolaan. Kannattaisiko minun "tulla ulos kaapista" siellä, vai odottaa että olen täysi-ikäinen ja kertoa sitten kaikille?

Olen muutaman kerran humalan puolella, miettinyt että miehet ottavan minut, mutta nyt, kun miehet ovat ottaneet minut Hei olen kohta 17 vuotias tyttö ja olen tässä ihmetellyt seksuaalisuuttani. Ennen olin erittäin seksuaalinen, saatoin kiihottua ihan vaan nähdessäni hyvännäköisen ihmisen mutta noin vuoden ajan minun on ollut vaikea kiihottua mistään.

Se on turhauttavaa koska haluaisin kiihottua. Olen vielä neitsyt enkä siis sillä lailla seksuaalisesti aktiivinen mutta koen olevani valmis seksiin. Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi vain odotella että seksuaalinen halu putkahtaa jostain esiin, onko tähän jotain hoitokeinoa? Erosin alle vuosi sitten pitkästä parisuhteesta miehen kanssa. Parisuhde oli sen verran pitkä, että suurimman teinistä-aikuisuuteen-vaiheen kävin läpi hänen kanssaan, mutta viimeiset pari vuotta suhteemme oli lähinnä enää vain ystävyyttä.

Nyt kun erosta on jo tovi, alkaa sen näkemään eri tavoin. En ole aivan varma olinko missään vaiheessa oikeasti rakastunut häneen, vai olinko vain rakastunut "ajatukseen rakastumisesta" ja lopulta vain niin kiintynyt häneen. Muutoinkin ero on pistänyt pohtimaan identiteettiäni monella tavoin uusiksi, sillä liian kauan rakensin itseäni toisen varaan ja hahmotin itseäni hänen, hänen tekojensa, sanojensa ja ajatusmaailmansa kautta.

Nyt tajuan, että monikin niistä oli oikeasti aivan muuta kuin mitä minä haluan oikeasti olla. Tässä vaiheessa myös tulee kuvioon seksuaalisuuteni, josta olen yrittänyt saada selvää. Olen aina ollut jollain tavalla kiinnostunut naisista ja ollut nimen omaan seksin suhteen "bi-curious", mutta olen vierastanut ajatusta esimerkiksi seurustelemisesta naisen kanssa, vaikka toisaalta olen ajatellut omalla kohdallani, että ihastuminen voi tapahtua ihanaan ihmiseen sukupuoleen katsomatta.

Nyt kun eron jälkeen minulla on ollut pari juttua miehien kanssa, on minusta alkanut tuntumaan jotenkin oudolla tavalla ontolta. Eikä se tunne mielestäni liity mitenkään edelliseen suhteeseeni, ei laisinkaan ja nämä miehet ovat todella viehättäviä ja "minun tyyppisiäni", on vaan alkanut tuntua, että kaipaan jotain muuta Suutelua enempää en ole naisen kanssa koskaan harrastanut.

Ainoa suuteluni naispuolisen ihmisen kanssa tapahtui niin, että tuntematon, hyvin viehättävä tyttö kerran vain sattumalta tuli ja suuteli minua baarissa. Tämän jälkeen olin häkeltynyt, erittäin positiivisella tavalla. Yritin etsiä kyseistä tyttöä jälkikäteen, mutten enää ikinä häntä tavannut. Tuntuu myös, että hyvin paljon useammin näen kiinnostavan näköisiä naisia kuin miehiä. Jokin minua silti tässä asiassa pelottaa, vaikka kysymys ei esimerkiksi lainkaan ole siitä, että lähiympäristöni olisi suppeakatseinen.

Asia on minulle vaan hyvin vieras. Enkä vaan tiedä yhtään miten naisen kanssa tulisi esimerkiksi toimia, vaikka itsekin olen nainen ja ihmisiä olemme kaikki En siis tiedä yhtään kuinka voisin ottaa kontaktia naisiin, varsinkin kun minulla ei ole kokemusta "tällä saralla" naisten suhteen, enkä ole täysin varma mitä haluan kun en ole kokeillut.

Enkä tietenkään haluaisi ketään "käyttää hyväksenikään" tässä kokeilussa, mutta haluaisin kovasti löytää jonkun naisen, jotta tietäisin Mutta mistä ja miten?

Lähipiirissäni ei ole homoja tai lesboja, joiden seuraan voisi lyöttäytyä. Mitähän minun edes tilanteessani pitäisi tehdä? Olen 30 vuotias kolmen lapsen äiti, avoliitossa miehen kanssa. Oma elämä on alkanut pohdituttamaan oikein urakalla, mitä siltä haluaa ja minkälaista sen haluaa olevan. Parisuhteemme on mutkikas ja oma seksuaalinen kiinnostus miestäni kohtaan on olematon. Olen tästä syystä miettinyt omaa seksuaalista suuntautumistani tässä aikuisiällä moneen eri otteeseen.

En ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa naisen kanssa mutta se on aina ollut hyvin kiehtova ajatus. Toisaalta en osaa kuvitella seksiä naisen kanssa, olen aika estynyt seksin suhteen enkä niinkään kokeilun haluinen. Parisuhteessa olen kokenut sen vaan välttämättömänä asiana, en sellaisena että varsinaisesti itse sitä haluaisin. Ollessani sinkku katselin netistä naisten kirjoittamia treffi ilmoituksia, en kuitenkaan koskaan uskaltanut kehenkään mitään kontaktia ottaa.

..

: Meis kiinostaa sex mies homo

Suomiseksiä video gay fistaus Ilmaisia seksivideo homoseksuaaliseen ruskea vuoto raskauden aikana
Meis kiinostaa sex mies homo 959
Thaihieronta rovaniemi orgasmi naisella gay 654
PARHAAT SEKSILELUT HOMOSEKSUAALISEEN TISSIEN HIERONTA Sex works net penis homoseksuaaliseen rengas

Meis kiinostaa sex mies homo

Iskuri kokemuksia gay paras suihinotto

huhtikuu Sinkku homo miehet; Sinkku lesbo naiset; Sinkku naiset; Käyttäjät; Kiinnostusten Treffit, kuopio, kuopion Deittipalvelu Sinkku, kuopio, homo miehet joka on kiinnostunut Treffailua Homo miehet Iskuri treffit sex web cam. 6. tammikuu Shemale latex fetissi homo treffit mies siveysvy ss gay. stimulointi mies etsii miestä eroottiset sex välineet seksi ei kiinnosta 24suomi treffit. Etsitkö Varissuo Homo miehet? Etsi profiili näkymät alta voit katso löydätkö sinun ideaali partnerin. Ota heihin yhteyttä ja järjestä deitit tällä viikolla.